Kun sua tervehdin / se myös hyvästin sisältää

Nauraessain poskillain /
sä näet kyyneleet /
Pyydän jäisit tähän /
salaa toivon että meet

Preesensissä olen läsnä. Imperfektissä en ollut - tätä päivää edeltäneet päivät ja yöt olen elänyt usvassa, joka on sumentanut maailmani hauraan harmaaksi. Tänään on paljon paremmin kuin eilen, mutta elämä on siltikin ristiriitaa ja rakkaus vaatii vastaparikseen vihaa, surua ja ikävää.

Aloittaessa ensimmäisen blogini, joka on edelleen luettavissa osoitteessa http://walkingonabrokenglass.blogspot.com, syksyllä 2008, en ollut kukaan. Nyt, tämän blogini alkusanoja kirjoittaessa, olen joku, mutten tiedä, kuka. Kenties kirjaimet auttavat minua ottamaan siitä selvää.

Tämä on julkinen päiväkirjani, jonka avulla hahmotan itseäni. Kirjoitan asioista, jotka ovat koskettaneet minua tavalla tai toisella. Vuodet vaihtuvat ja arvoitukset ratkeavat, mutta aina esiin nousee uusia salaisuuksia. Aloittaessani bloggaamisen tekstini käsittelivät hyvin paljon syömishäiriötäni, masennustani ja sairaalajaksojani. Edelleenkin nämä teemat ovat enemmän tai vähemmän ajankohtaisia, mutta niiden rinnalle on elämän myötä ilmaantunut paljon muutakin: kysymyksiä siitä, kuka minä olen ja miten minä toimin. Jos elämäni oli tuolloin hauraita luita, lasinsiruja ja Diapamia, on se nyt ennemminkin hämmennystä, kummennusta, epävarmuutta, ristiriitaisuutta, kiellettyjä ihastuksia, salaisia ajatuksia, mielialanvaihteluita, pääsykokeita, tanssitunteja, palkkakuitteja, suklaakeksejä, valvottuja öitä, ylitettyjä rajoja, avattuja ovia, olemassaoloa ja sen ihmettelyä. Epävarmuudessani olen varma vain siitä, että olen: omaa tapaani olla ja elää olen vasta etsimässä. Itsetuhoisuus on eilistä, mutta itsensä ymmärtäminen vasta huomista, ellei ylihuomista.

Tervetuloa elämääni. Jenni Vartiaista lainaten:

Kun sua tervehdin /
se myös hyvästin sisältää /
Vaik tyyni oon kuin aamu /
mun mieli myrskyää /
Ilman vihaa mä koskaan /
en voisi rakastaa /
Kotini sieltä löysin /
missä vieraan on maa