Hänen täytyy olla kaikkien maiden kaunein nainen.
Hänen kurkistaessaan otsatukkansa alta sulan muovailuvahaksi, josta hän voi yhdellä kissansilmäisellä katseella taiteilla mitä tahansa. Hänen edessään muutun prinsessaksi, sammakoksi, rikkaaksi, köyhäksi, kullaksi, hopeaksi, vedeksi, tuleksi, araksi, rohkeaksi, tuhanneksi ja yhdeksi tarinaksi, joista haluaisin lukea hänelle ääneen edes yhden. Mutta ei hän kuule minua, ei näe, ei kertakaikkiaan huomaa. En minä ole hänelle mitään muuta kuin kaverin kaveri, merkityksetön hahmo pöydän toisessa päässä. Kaadan itselleni lisää kuohuviiniä ja kulautan sen yhdellä keikautuksella alas.
Unissani Ninja tanssii paljain varpain kalliolla ja nauraa valkoisten helmojen hulmutessa hänen ympärillään. Öisin hän on aina kaunis: tuuli leikittelee hasselpähkinänruskeilla hiuksilla, hymy häivähtää kirsikanpunaisilla huulilla. Hiusverhon takana hänen salaperäisissä silmissään välähtää jotain, jota en tunne. Hänellä on salaisuus, arvoitus, jota ratkon herätyskellon sointiin asti. Hänen silmänsä, niin, hänen silmissään on jotakin aivan erityistä: vehmasta lehtivihreää ja malakiittiä, säröjä kohdennetun katseen takana. Värioppaassa vihreästä kerrotaan seuraavaa:
"Egyptiläisille vihreä oli Osiriksen, elämän ja kuoleman jumalan, väri. Vihreä viittaa myös myrkkyyn: kun suomalainen Lumikki haukkaa palan punaista omenaa, on sama omena monissa muissa maissa vihreä. Vihreä on myös vihjaus paholaisesta ja demoneista, ja näin ollen uhkapelipöydät ovat olleet väriltään vihreitä 1700-luvulta saakka. Viktooriaanisessa Englannissa vihreä viittasi homoseksuaalisuuteen."
Ninja on minulle myrkkyä, jota juon joka päivä ja jokaikinen yö. Viattomasta ihastuksesta on kasvanut maaninen pakkomielle, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Hupsuudessani en osaa olla hairahtumatta ja ihastumatta ihmisiin, jotka ovat täysin mahdottomia tehtäviä: avioliitossa, kolmen lapsen vanhempia, ulkomailla, psykiatrisella osastolla, naiset heteroita, miehet homoja. Silloin tällöin toivoisin, että kiintymiskynnykseni olisi korkeampi: säästyisin monilta sydänsuruilta. Enkä siltikään aivan oikeasti halua hiljentää tätä viisastelevaa sydäntä. Järjestä ja tunteesta olen loputon, muotoaan muuttava tunne, joka ajaa elämääni eteenpäin.
Ninjasta kirjoittaminenkin saa perhosten siipieniskut värisemään vatsanpohjassa. Laittavatkohan vihreät silmät merkille, että niitä katsellaan unissa öisin? Seuraavana yönä hän tanssii taas tukka ympärillään aaltoillen, tanssii ja katsoo minua ja katsoo minua ja katsoo minua. Ja siihen minä taas kerran jään: vastaamaan noiden ihmeellisten silmien katseeseen, hämmentymään tuosta sävystä.
There is so many shades of green.
Hänen kurkistaessaan otsatukkansa alta sulan muovailuvahaksi, josta hän voi yhdellä kissansilmäisellä katseella taiteilla mitä tahansa. Hänen edessään muutun prinsessaksi, sammakoksi, rikkaaksi, köyhäksi, kullaksi, hopeaksi, vedeksi, tuleksi, araksi, rohkeaksi, tuhanneksi ja yhdeksi tarinaksi, joista haluaisin lukea hänelle ääneen edes yhden. Mutta ei hän kuule minua, ei näe, ei kertakaikkiaan huomaa. En minä ole hänelle mitään muuta kuin kaverin kaveri, merkityksetön hahmo pöydän toisessa päässä. Kaadan itselleni lisää kuohuviiniä ja kulautan sen yhdellä keikautuksella alas.
Unissani Ninja tanssii paljain varpain kalliolla ja nauraa valkoisten helmojen hulmutessa hänen ympärillään. Öisin hän on aina kaunis: tuuli leikittelee hasselpähkinänruskeilla hiuksilla, hymy häivähtää kirsikanpunaisilla huulilla. Hiusverhon takana hänen salaperäisissä silmissään välähtää jotain, jota en tunne. Hänellä on salaisuus, arvoitus, jota ratkon herätyskellon sointiin asti. Hänen silmänsä, niin, hänen silmissään on jotakin aivan erityistä: vehmasta lehtivihreää ja malakiittiä, säröjä kohdennetun katseen takana. Värioppaassa vihreästä kerrotaan seuraavaa:
"Egyptiläisille vihreä oli Osiriksen, elämän ja kuoleman jumalan, väri. Vihreä viittaa myös myrkkyyn: kun suomalainen Lumikki haukkaa palan punaista omenaa, on sama omena monissa muissa maissa vihreä. Vihreä on myös vihjaus paholaisesta ja demoneista, ja näin ollen uhkapelipöydät ovat olleet väriltään vihreitä 1700-luvulta saakka. Viktooriaanisessa Englannissa vihreä viittasi homoseksuaalisuuteen."
Ninja on minulle myrkkyä, jota juon joka päivä ja jokaikinen yö. Viattomasta ihastuksesta on kasvanut maaninen pakkomielle, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Hupsuudessani en osaa olla hairahtumatta ja ihastumatta ihmisiin, jotka ovat täysin mahdottomia tehtäviä: avioliitossa, kolmen lapsen vanhempia, ulkomailla, psykiatrisella osastolla, naiset heteroita, miehet homoja. Silloin tällöin toivoisin, että kiintymiskynnykseni olisi korkeampi: säästyisin monilta sydänsuruilta. Enkä siltikään aivan oikeasti halua hiljentää tätä viisastelevaa sydäntä. Järjestä ja tunteesta olen loputon, muotoaan muuttava tunne, joka ajaa elämääni eteenpäin.
Ninjasta kirjoittaminenkin saa perhosten siipieniskut värisemään vatsanpohjassa. Laittavatkohan vihreät silmät merkille, että niitä katsellaan unissa öisin? Seuraavana yönä hän tanssii taas tukka ympärillään aaltoillen, tanssii ja katsoo minua ja katsoo minua ja katsoo minua. Ja siihen minä taas kerran jään: vastaamaan noiden ihmeellisten silmien katseeseen, hämmentymään tuosta sävystä.
There is so many shades of green.
kiitos ♥
VastaaPoistaSun tekstit on täynnä tunnetta ja voimaa. Nykyään niissä on juuri sopviasti tarinaa ja ajatuskuvia, - aikaisemmin joskus ne oli vähän sekavia. Noiden faktojen liittäminen johonkin väleihin täydentää kokonaisuutta! Tulee mieleen Siri Hustvedt! Rakastan sun tapaa kirjoittaa. <3
VastaaPoista